Äidin rakkaus / Mother´s love.

Vuosia taaksepäin eräs ystäväni (jolla on lapsi) kertoi, ettei voinut katsella elokuvia joissa lapsia satutettiin tai heille sattui jotakin kamalaa. Ymmärsin sen joltakin osin, mutta en kuitenkaan ihan oikeasti. Ajattelin, että sehän on kuitenkin vain elokuva. Nyt minä ymmärrän, ihan oikeasti. Nautin elokuvista suunnattomasti, enkä ole koskaan ollut siinä mielessä herkkä hipiäinen, että en uskaltaisi katsoa jännittäviä ja raakojakin elokuvia. Mutta en osannut odottaa, että katsellessani elokuvaa jossa lapselle tapahtuu jotakin ikävää, tuottaisi minulle niin suuria ongelmia - tuntuisi siltä niin kuin tuo elokuvassa oleva lapsi olisi minun lapseni, minun ihana tyttöni. En osannut odottaa, että tunne olisi niin voimakas ja todellinen, että minun tulee sulkea hetkeksi silmäni ja alan itkeä (vaikka elokuva ei perustuisi tositapahtumiin), ja joskus elokuvan katselu täytyy lopettaa kokonaan.

Nyt kun tyttöni on noin 1,5 vuotias, hän on mennyt mummolaan hoitoon muutaman kerran yhdeksi yöksi. Vaikka näitä ”vapauden” hetkiä odottaa paljon, silti hyvästelen tyttöni kyynel silmissä ja mielessäni rukoilen, että noin tunnin kestävä automatka sujuisi mutkitta. Ja tämähän ei liity mitenkään siihen, ettenkö luottaisi vanhempieni kykyyn ajaa autoa tai hoitaa lastani. Kaikki liittyy vain siihen ylitse pursuavaan rakkauteen lastani kohtaan, joka saa minut välillä käyttäytymään kummallisesti.

Rakkaus jota tunnen tuota pientä (välillä niin hermojani koettelevaa) vipeltäjää kohtaan on suunnaton. Jos joku ikinä satuttaisi lastani tarkoituksellisesti ja erityisen julmasti, en löydä sanoja sille äärimmäiselle surun ja raivon sekaiselle tunteelle joka sisälläni herää. Jos lapseni katoaisi, elämälläni ei olisi enää muuta tarkoitusta kuin löytää hänet. Jos lapseni sairastuisi vakavasti, minäkin sairastuisin. Tekisin kaikkeni, että hänellä olisi parempi olla. Olisin valmis kuolemaan hänen puolestaan. Hän on minun silmäteräni. Hän on kallisarvoisempi kuin kaikki maailman rikkaudet yhteensä.

"Minun silmissäni, sinä olet aina ihmeellinen.

Kaikki piirteesi ovat täydelliset, olet niin kaunis.

Kun näen sinun hymyilevän, sydämeni pakahtuu.

Kun sinä naurat, koko sieluni tanssii.

Kun kutsut minua äidiksi, tulen niin onnelliseksi.

Kun sinuun sattuu ja itket, minäkin itken.

Kun olet vihainen ja osoitat minulle mieltäsi, rakastan sinua."

Some years back one of my friends (who has a kid) told me, that she couldn´t watch movies where something very awful happened to the children or they were hurt in a cruel way. I understood that in some way, but not really. I thought that it is just a movie. Now I understand, for real. I enjoy movies a lot and I have never been sensitive in that matter, that I couldn´t watch exciting and even harsh movies. But I didn´t expect, that watching movies where something very bad happens to a child, would be so difficult. That it would feel like the child in that movie would be my little girl. I didn´t expect, that the feeling would be so overwhelming and so real (even though the movie wasn´t based on a true story), that I have to close my eyes and I start to cry and sometimes I need to stop watching the film.

Now, as my daughter is about one and a half years old, she has stayed with my parent´s for a sleepover a couple of times. All though I wait for these “free times” a lot, I still say goodbye to her with a tear in my eye and I pray in my mind, that the one hour drive would go well. And this has nothing to do with the fact, that I wouldn´t trust my parents ability to drive or take care of my child. It´s all about the overwhelming love that I feel towards my child, that sometimes makes me act a bit weird.

The love that I feel towards that little (sometimes so nerve wrecking) little human being is enormous. If somebody would ever hurt my child intentionally and particularly cruelly, I don´t find words for that extreme feeling of pain and rage that wakes up inside me. If my child would disappear, my life wouldn´t have any other meaning than to find her. If my child would get sick in a serious way, I would also. I would do anything, that she would feel better. I would be ready to die for her. She is the apple of my eye. She is more precious than all the riches of this world.

"In my eyes, you are always wonderful.

Your every feature is perfect, you are so beautiful.

When I see you smiling, my heart bursts.

When you laugh, my whole soul is dancing.

When you call me mum, you make my so happy.

When you´re hurt and you cry, I cry.

When you´re angry at me, I love you."